PALSTALLA OPITTUA JA KOETTUA

Olen vuokrannut kotikaupungilta yhden aarin eli sadan neliömetrin suuruisen palstan. Nyt alkoi sen viljelyn viides vuosi. Palstani on ns. ympärivuorinen, mikä tarkoittaa sitä, että olen voinut istuttaa sinne monivuotisia kasveja: marjapensaita, mansikoita, maa-artisokkaa, mustikkaa, ruusuja ja kaikenlaisia pensaita.

Sisareni mies on rakentanut hienoja laatikoita, joissa kasvatan yksivuotisia kasveja, kuten  kurpitsaa, kesäkurpitsaa, kurkkua, munakoisoa ja tietenkin perunaa. Niin ja herneitä!

Ympärivuotinen palsta on muuten hyvä, mutta sen sijainti on kaukana vesipisteestä.  Kolme kesää kannoin kasteluveden noin 100 metrin matkan ämpäreillä. In buckets. Ei, sitä ei lausuta Bykée! 

Kaiholla katselin yksivuotisten palstojen porukoita, joilla kaikilla oli letkut, joilla he ottivat veden suuriin saaveihin oman palstan reunalle.  Tasan ei käy onnen lahjat, sanoi Runeberg.

Kolme ensimmäistä vuotta olin monivuotisella palstalla yksin. Viime kesänä (2017) sain kaksi naapuria ja tänä vuonna vielä neljäs ympärivuotinen palsta sai viljelijänsä.  Hauskaa!

Viime kesänä naapuripalstalle tuli kenialainen perhe.  On ollut ilo seurata sitä iloa ja intoa, jolla he omaa maapalaansa viljelevät. Puheensorina on jatkuvaa ja joskus kajahtaa laulu! 

Pienet pojat kuokkivat innokkaina vanhempiensa kanssa.  Ja kaikki kolme poikaa puhuvat sujuvaa suomea.

Kun perheen äiti näki minun kantavan vettä ämpäreissä, kuulin pian: ”Älä kanna vesi. Meillä pönttö. Ota siitä!”  

Voitte kuvitella tunteeni.  Nyt veden kantomatkaa on vain noin 15 metriä. 

Tunnen suurta kiitollisuutta joka kerta, kun nostan ämpärit täyteen vettä heidän sinisestä pöntöstään. Kiitos, kiitos!

Tänä kesänä afrikkalaisia perheitä naapuripalstoilla on kaksi ja molemmat yhtä avoimia, iloisia ja auttavaisia. Ystävyys ja ystävällisyys eivät tunne rajoja!

Voi, kunpa osaisin itsekin olla yhtä sosiaalinen!

   

Perhe pellon kuokkii
pelto perheen ruokkii

Lapsenlapset,
innokkaat viljelijät

Tervetuloa kesä!

Elin lapsuuteni maalla. Silloin suurin osa suomalaisista asui maaseudulla.  Oli tavallista, että koko perhe osallistui maanviljelyn arkeen.  Lapset auttoivat monenlaisissa töissä osaamisensa  ja voimiensa mukaan.  Perusruoka-aineet saatiin omasta pellosta ja navetasta. Kauppaan mentiin vain, kun tarvittiin suolaa, sokeria, kahvia tai isälle tupakkaa.

Söimme todellista lähiruokaa. Tiesimme, mistä se tuli ja miten se oli kasvatettu.

Kun suurin osa suomalaisista muutti kaupunkeihin, perheet hajaantuivat ympäri suurta maatamme.  Ruuat ja kaikki tarvikkeet ostetaan nykyään kaupasta. Kauppaan ne tulevat lähetä ja kaukaa - eniten ehkä kaukaa.

Onneksi kaupunkien läheisyyteen on varattu tilaa pelloille, jotka on jaettu pieniin (yleensä aarin eli 100 neliömetrin kokoisiin) PALSTOIHIN.  Niin myös Järvenpäässä.  Meillä on kaksi aluetta tätä varten, toinen Vanhankylän niemessä ja toinen Väinonkulmassa, Tammelantien päässä.

Näillä pienillä palstoillamme me maalaistaustaiset saamme toteuttaa itseämme ruuan kasvattajina.

Niin, minullakin on palsta Väinönkulmalla.  Olen palstaviljelijä nyt viidettä kesää. Palsta on paikka, jossa saan purkaa iloa ja surua.  Saan mitata voimiani. Vieläkö tänä kesänä jaksan kantaa 50 litran multasäkin 100 metrin päähän.  Vieläkö jaksan leikata sirpillä rikkaruohot. 
Palstani on kuntosalini.  

Kesän aikana saan ihailla kukkia ja luontoa. Saan myös satoa: perunoita, kesäkurpitsaa, kurpitsaa, mansikoita.  Mansikat kypsyvät ensimmäisinä, sitten muut marjat. On ihana tunne, kun voi keittää ruokaa oman maan sadosta, oman työn hedelmiä.

Taimet odottavat palstalle pääsyä!  Tervetuloa kesä!

Vuodenajat

Täällä pohjoisessa saamme nauttia neljästä eri vuodenajasta: kevät, kesä, syksy ja talvi. 

Syksyllä ja talvella on pimeää, märkää ja kylmää.  Silloin me suomalaiset asetumme sisätiloihin, koteihimme ja puemme päälle harmaat tai mustat vaatteet. Että emme erottuisi ympäristöstä. Painamme katseemme alas ja olemme omissa oloissamme.  Silloin meihin on vaikea saada yhteyttä, koska pysymme koloissamme. Emme jaksa jutella tai hymyillä - nauramisesta puhumattakaan!

Kun joulun ja vuoden vaihtumisen ajasta on pääästy, päivä alkaa tulla pidemmäksi ja joskus voi jopa nähdä auringon tai ainakin sen pieniä säteitä. Maalis-huhtikuussa valoa on sen verran enemmän, että uskallamme nostaa pään ja huomaamme, että emme olekaan yksin.

Huhtikuun viimeinen päivä, vapun aatto, on Suomessa Se Päivä, jolloin otetaan ilo irti elämästä. Silloin kevät on virallisesti tullut ja mustat vaatteet voi vaihtaa värikkäisiin. Silloin mennään kaduille, toreille ja eväsretkille.  Vappuna monilla on päässään valkoinen lakki, jossa on musta reunus ja kullanvärinen koriste edessä. Se on ylioppilaslakki. Vappua vietetään työväen ja ylioppilaiden/opiskeiloiden juhlana. Kaikki juhlivat. Ihan kaikki. Lapsille ostetaan ilmapalloja ja serpentiinit lentelevät.

Vappuna Suomi herää. Jaksamme juhlia Helluntait ja Juhannukset. Jaksamme korjata sadon viljelmiltämme ja jaksamme nauttia Suomen kauniista luonnosta - uiden, retkeillen, mökkeillen.

Tällaisina monet meidät näkevät.  Jopa useat suomalaiset! 

Suomi elää aktiivisesti noin puoli vuotta ja toisen puolen nuokumme, käperrymme ja odotamme uuden kevään tuloa!  

Kyllä, kyllä. Edellä kerrottu on stereotypiaa ja monet elävät aktiivisina koko vuoden.

Nyt kevät on täällä ja pian siirrymme jo kesään, sen lämpöön ja iloon!

Nautitaan!

Verkostoituminen

Elämme maailmassa, jossa kukaan ei selviä yksin.  On tärkeää luoda hyviä yhteistyöverkostoja, joista saa tukea ja iloa elämään.

Yleistä on, että työpaikat täytetään "suhteiden" kautta.  Kun joku vanha asiakas tai hyvä, luotettava kumppani suosittelee jotakuta, sellaisella hakijalla on muita paremmat mahdollisuudet saada paikka.

Verkostossa pitää aina muistaa, että kaikkien pitää sekä antaa että saada.  Epäonnistuminen johtuu yleensä siitä, että jotkut yrittävät enemmän saada kuin antaa. Se johtaa epäsopuun ja suosittelut loppuvat.

Verkostoja tarvitaan niin yksityiselämässä kuin työelämässä ja bisneksessä.  Yritystoiminnassa yksin ei enää kukaan menesty.  Tarvitaan hyvät verkostot ja suhteet muihin asiakkaisiin, yrittäjiin, viranomaisiin, kilpailijoihin (hyvässä verkostossa kilpailijasta voi tulla yhteistyökumppani). Myös silloin, kun on koulutuksessa ja hankkii lisää osaamista, on tärkeä muistaa rakentaa verkostoja - sekä tätä hetkeä että tulevaa varten.

Hyvien verkostojen saamiseksi kannattaa tehdä oikein suunnitelma.

Tärkeää on muistaa, että jokaisella kohtaamisella voimme vaikuttaa hyvien suhteiden syntymiseen ja saada hyviä palasia omaa verkostoamme varten.

Taustaa

Tässä blogissa kerron omia näkemyksiäni siitä, mikä on tärkeää, kun täällä Suomessa elämme ja olemme yhdessä ja yritämme saada hyvää ja kaunista aikaan.

Kerron tarinoita ja yritän herättää keskustelua.  Tietenkin yritän myös "opettaa" tärkeitä asioita, joihin Suomessa on totuttu ja joita pidetään tärkeinä. Ja joita itse pidän tärkeinä!

Pyrin kirjoittamaan niin selkeää suomea, että kieltä vasta opiskelevat ymmärtävät ainakin niin paljon, että osaavat tehdä kysymyksiä.

KYSYMYKSET

Ne ovat kaikkein tärkeimmät!  Niiden avulla saamme tietää ja oppia juuri niitä asioita, joita itse pidämme tärkeinä.

Kun nuorena ekonomina menin ensimmäiseen työpaikkaan, johtaja antoi yhden, tosi hyvä ohjeen: "Kysykää aina. Kysymällä asiat selviävät!"

Se on ollut hyvä ohje, jota olet noudattanut. 48 vuotta olen selvinnyt aina eteenpäin tällä ohjeella.

Suosittelen!