Tervetuloa kesä!

Elin lapsuuteni maalla. Silloin suurin osa suomalaisista asui maaseudulla.  Oli tavallista, että koko perhe osallistui maanviljelyn arkeen.  Lapset auttoivat monenlaisissa töissä osaamisensa  ja voimiensa mukaan.  Perusruoka-aineet saatiin omasta pellosta ja navetasta. Kauppaan mentiin vain, kun tarvittiin suolaa, sokeria, kahvia tai isälle tupakkaa.

Söimme todellista lähiruokaa. Tiesimme, mistä se tuli ja miten se oli kasvatettu.

Kun suurin osa suomalaisista muutti kaupunkeihin, perheet hajaantuivat ympäri suurta maatamme.  Ruuat ja kaikki tarvikkeet ostetaan nykyään kaupasta. Kauppaan ne tulevat lähetä ja kaukaa - eniten ehkä kaukaa.

Onneksi kaupunkien läheisyyteen on varattu tilaa pelloille, jotka on jaettu pieniin (yleensä aarin eli 100 neliömetrin kokoisiin) PALSTOIHIN.  Niin myös Järvenpäässä.  Meillä on kaksi aluetta tätä varten, toinen Vanhankylän niemessä ja toinen Väinonkulmassa, Tammelantien päässä.

Näillä pienillä palstoillamme me maalaistaustaiset saamme toteuttaa itseämme ruuan kasvattajina.

Niin, minullakin on palsta Väinönkulmalla.  Olen palstaviljelijä nyt viidettä kesää. Palsta on paikka, jossa saan purkaa iloa ja surua.  Saan mitata voimiani. Vieläkö tänä kesänä jaksan kantaa 50 litran multasäkin 100 metrin päähän.  Vieläkö jaksan leikata sirpillä rikkaruohot. 
Palstani on kuntosalini.  

Kesän aikana saan ihailla kukkia ja luontoa. Saan myös satoa: perunoita, kesäkurpitsaa, kurpitsaa, mansikoita.  Mansikat kypsyvät ensimmäisinä, sitten muut marjat. On ihana tunne, kun voi keittää ruokaa oman maan sadosta, oman työn hedelmiä.

Taimet odottavat palstalle pääsyä!  Tervetuloa kesä!

Vuodenajat

Täällä pohjoisessa saamme nauttia neljästä eri vuodenajasta: kevät, kesä, syksy ja talvi. 

Syksyllä ja talvella on pimeää, märkää ja kylmää.  Silloin me suomalaiset asetumme sisätiloihin, koteihimme ja puemme päälle harmaat tai mustat vaatteet. Että emme erottuisi ympäristöstä. Painamme katseemme alas ja olemme omissa oloissamme.  Silloin meihin on vaikea saada yhteyttä, koska pysymme koloissamme. Emme jaksa jutella tai hymyillä - nauramisesta puhumattakaan!

Kun joulun ja vuoden vaihtumisen ajasta on pääästy, päivä alkaa tulla pidemmäksi ja joskus voi jopa nähdä auringon tai ainakin sen pieniä säteitä. Maalis-huhtikuussa valoa on sen verran enemmän, että uskallamme nostaa pään ja huomaamme, että emme olekaan yksin.

Huhtikuun viimeinen päivä, vapun aatto, on Suomessa Se Päivä, jolloin otetaan ilo irti elämästä. Silloin kevät on virallisesti tullut ja mustat vaatteet voi vaihtaa värikkäisiin. Silloin mennään kaduille, toreille ja eväsretkille.  Vappuna monilla on päässään valkoinen lakki, jossa on musta reunus ja kullanvärinen koriste edessä. Se on ylioppilaslakki. Vappua vietetään työväen ja ylioppilaiden/opiskeiloiden juhlana. Kaikki juhlivat. Ihan kaikki. Lapsille ostetaan ilmapalloja ja serpentiinit lentelevät.

Vappuna Suomi herää. Jaksamme juhlia Helluntait ja Juhannukset. Jaksamme korjata sadon viljelmiltämme ja jaksamme nauttia Suomen kauniista luonnosta - uiden, retkeillen, mökkeillen.

Tällaisina monet meidät näkevät.  Jopa useat suomalaiset! 

Suomi elää aktiivisesti noin puoli vuotta ja toisen puolen nuokumme, käperrymme ja odotamme uuden kevään tuloa!  

Kyllä, kyllä. Edellä kerrottu on stereotypiaa ja monet elävät aktiivisina koko vuoden.

Nyt kevät on täällä ja pian siirrymme jo kesään, sen lämpöön ja iloon!

Nautitaan!