Tervetuloa kesä!

Elin lapsuuteni maalla. Silloin suurin osa suomalaisista asui maaseudulla.  Oli tavallista, että koko perhe osallistui maanviljelyn arkeen.  Lapset auttoivat monenlaisissa töissä osaamisensa  ja voimiensa mukaan.  Perusruoka-aineet saatiin omasta pellosta ja navetasta. Kauppaan mentiin vain, kun tarvittiin suolaa, sokeria, kahvia tai isälle tupakkaa.

Söimme todellista lähiruokaa. Tiesimme, mistä se tuli ja miten se oli kasvatettu.

Kun suurin osa suomalaisista muutti kaupunkeihin, perheet hajaantuivat ympäri suurta maatamme.  Ruuat ja kaikki tarvikkeet ostetaan nykyään kaupasta. Kauppaan ne tulevat lähetä ja kaukaa - eniten ehkä kaukaa.

Onneksi kaupunkien läheisyyteen on varattu tilaa pelloille, jotka on jaettu pieniin (yleensä aarin eli 100 neliömetrin kokoisiin) PALSTOIHIN.  Niin myös Järvenpäässä.  Meillä on kaksi aluetta tätä varten, toinen Vanhankylän niemessä ja toinen Väinonkulmassa, Tammelantien päässä.

Näillä pienillä palstoillamme me maalaistaustaiset saamme toteuttaa itseämme ruuan kasvattajina.

Niin, minullakin on palsta Väinönkulmalla.  Olen palstaviljelijä nyt viidettä kesää. Palsta on paikka, jossa saan purkaa iloa ja surua.  Saan mitata voimiani. Vieläkö tänä kesänä jaksan kantaa 50 litran multasäkin 100 metrin päähän.  Vieläkö jaksan leikata sirpillä rikkaruohot. 
Palstani on kuntosalini.  

Kesän aikana saan ihailla kukkia ja luontoa. Saan myös satoa: perunoita, kesäkurpitsaa, kurpitsaa, mansikoita.  Mansikat kypsyvät ensimmäisinä, sitten muut marjat. On ihana tunne, kun voi keittää ruokaa oman maan sadosta, oman työn hedelmiä.

Taimet odottavat palstalle pääsyä!  Tervetuloa kesä!